Sunday, April 9, 2017

Finally spring Vihdoin kevät


Talvi oli pitkä ja vieläkin on paikoin routaa maassa, mutta vihdoin kevätkukkia alkaa näkyä.
Viikko sitten 2.4 kylvin väritattaren siemenet, hiukan myöhemmin kuin tavallisesti, mutta kyllä ne vielä ehtivät, kun vien itävät taimet nyt kasvihuoneeseen. Yllä olevassa kuvassa siemenet on juuri kylvetty, vasemmalla olevat siemenet on hiukan paremmin puhdistettu ja oikealla on roskaisempia siemeniä, mutta ei se haittaa itämistä. Kylvön jälkeen peitin siemenet vermikuliitilla (ohut multakerroskin käy) ja pistin muovin kylvöastian päälle pitämään kylvöksen kosteana. Kylvös oli sisällä, missä meillä on jotain +18 C, ja tänä aamuna huomasin niiden itäneen. Vaikka viime syksynä sain tuoreita siemeniä omista kasveistani, niin kylvin nyt vanhempia siemeniä, joita olin säilyttänyt tiiviisti kosteudelta suojattuna pakastimessa. Täysin kuivat siemenet säilyttävät kokemukseni mukaan itävyytensä hiukan pidempään näin, mutta on tärkeää, että niissä ei saa olla kosteutta. Huoneenlämmössä säilytetyt väritattaren siemenet säilyvät itämiskelpoisina vuoden, jääkaapissa säilytettynä kaksi vuotta, mutta pakastimessa pidempään. Nyt kylvetyt siemenet olivat syksyltä 2013, ja ne itivät viikossa kuten alakuvasta näkyy:)

IN ENGLISH
Winter was long this year, and in parts of the garden the ground is still frozen. The first spring flowers are flowering.
A week ago April 2nd I sowed japanese indigo seeds inside. This is a bit later than I usually sow them, but there is still time for them to grow and now that they have germinated I will take them to my green house. In the picture above I have just sown them, the seeds on the right have not been so well cleaned as the ones in the left side, but I don't think it matters. After sowing I covered the seeds with vermiculite, and then put plastic cover over them to keep them moist. I kept them inside in about +18°C, and this morning I noticed that they had germinated. Even though I  got new seeds last autumn, I now sowed older seeds which I had kept dry in the freezer. If the seeds are dry and the bag is sealed well, the seeds store well this way. If I keep japanese indigo seeds in room temperature, they will be viable for one year. If they are kept in the fridge, they are viable for two years, and if they are kept dry and well sealed in the freezer in -20°C they keep longer in my experience. The seeds I sowed now were from autumn 2013 and they germinated well as you can see from the picture below:) 


Kevätkukkia puutarhassa

Spring flowers in the garden.






Saturday, March 4, 2017

Japan Blue Aizome- video

Neki Desu jakoi blogissaan japanilaisen Takashi Hirukawan  videon väritattaren eli japanilaisen indigon matkasta pellolta sadonkorjuusta lehtien fermentointiin ja siitä saatavan sukumoksi kutsutun käyneen kasvimassan käytöstä väriliemeksi ja lankojen ja kankaiden värjäykseen. Minunkin täytyy jakaa tämä mielenkiintoinen video. Linkki videoon alla.

Japan Blue Aizome

Neki Desu shared in her blog a video made by Takashi Hirukawa about Japan blue Aizome process from plants in the field through fermentation and making a vat to final blue fabric. This is so fascinating process that also I have to share this video:) Link to it above.


Saturday, February 18, 2017

The effect of iron on some dyes Rautapuretuksen vaikutus joihinkin väreihin

Tässä on muutamia näytteitä siitä, miten rautapuretus vaikuttaa verrattuna siihen onko rautapuretus tehty esipuretuksena vai väriliemeen jälkipuretuksena.
No 1 on purettamaton lanka
No 2 on purettamaton lanka, jonka väriliemeen on värjäyksen lopussa lisätty rautavihtrilliä 1% (1g/100g lankaa) 15 minutin ajaksi
No 3 on esipuretus 1 % rautavihtrillillä (esipuretus: purettamaton pesty lanka puhtaassa vedessä jonka lämpö on nostettu 80°C ja pidetty siinä ensin 45min, jonka jälkeen langat nostettu ylos ja lisätty veteen liotettu rautavihtrilli, ja laitettu langat uudelleen liemeen, jossa ne saivat olla 15 min. Langat on huuhdeltu kunnolla puretuksen jälkeen. Rautavihtrillillä esipuretettu lanka muuttuu kellertäväksi.)
No 4 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka
No 5 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka väriliemessä 1 tunti, jonka jälkeen liemeen on lisätty 1% rautavihtrilliä veteen liotettuna ja langat ovat edelleen saaneet olla liemessä 15 min.

Näytteet ovat olleet samassa kaikki väriliemessä, ja tunnin värjäyksen jälkeen 1,3 ja 4 on otettu pois ja no 2 ja no 5 jätetty liemeen vielä 15 minutiksi rautavihtrillilisäyksen jälkeen.

IN ENGLISH
Here are some samples to show how mordanting with iron affects the colour. The resulting colour is different when the mordanting is done as pre-mordanting, compared to when it is done as post-mordanting.
No1 is a yarn with no mordant
No 2 is a yarn with no mordant, but in the end of dyeing I have added 1% (1g/100g of yarn) of iron sulfate to the dye bath for 15 minutes.
No 3 is a yarn which was pre-mordanted with 1% iron sulfate (pre-mordanting: washed yarn is placed in clear water, and temperature raised to simmer (80°C), and kept there for 45minutes, after which time to yarns are taken out of the bath and iron sulfate added, and yarns are re-entered the bath, and kept there for 15 minutes. The yarns have been rinsed properly after mordanting). Iron pre-mordanted yarn is yellowish in colour.
No 4 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%)
No 5 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%), and after dyeing for one hour, the iron sulfate (1%) is added to the bath for 15 minutes.

The samples have all been in the same dye bath, and after dyeing for one hour, samples no 1,3 and 5 have been taken out of the bath, and no 2 and 5 have been left for another 15 minutes with added iron.

Krappi - Madder

Esipuretus raudalla muuttaa värin ruskeanvioletiksi, kun taas jälkipuretuksessa samaa värimuutosta ei tule vaikka rautapuretuksen kesto on sama 15 minuttia molemmissa.
Pre-mordanting with iron changes the colour to brownish purple while post-mordanting does not have the same effect, even though the time of the mordanting is the same 15 minutes.


Kokenilli - Cochineal

Myös kokenillin kanssa esipuretus raudalla antaa violettia väriä. Vaikka rauta-esipuretus oli tehty samalla kertaa kaikkiin näihin koevärjäyksiin ja huuhdeltu huolellisesti puretuksen jälkeen, niin kokenilli on niin herkkä raudan vaikutukseen, että esipuretetusta langasta väriliemeen nähtävästi irronnut hyvin pieni määrä riitti samentamaan myös muiden samassa kokenilliliemessä olleiden näytteiden väriä hiukan. Olen ennenkin huomannut, että kokenilli on hyvin herkkä raudan vaikutukselle. Krapin tai seitikkivärjäyksissä esipuretettu lanka ei vaikuttanut muiden samassa liemessä olevien lankojen väriin.

Also with cochineal iron pre-mordanting gives purple colour. Although I had used the yarn from the same pre-mordant bath to all these experiment, and tried to rinse the yarns well after mordanting, cochineal is so sensitive to iron, that even the very very slight amount of iron leached from the pre-mordanted yarns had affected to the colour of other samples in the same cochineal bath. I have noticed this earlier, too. Madder and mushrooms were not as sensitive to iron.


Verihelttaseitikki, lakit - Mushroom Cortinarius semisanguineus, caps


Verihelttaseitikki, jalat - Mushroom Cortinarius semisanguineus, stems

Tästä viimeisestä sarjasta täytyy sanoa, että tavallisesti saan verihelttaseitikkien jaloista keltaisempaa ja voimakkaampaa väriä, mutta nyt käytin vanhoja homehtuneita jalkoja ja selvästi se oli vaikuttanut myös väriin.
I usually get brighter and more yellow colour from the stems of this mushroom, but now I used old and moldy mushrooms and clearly mold had affected the colour. Anyway, you can see the effect of iron.


Saturday, February 4, 2017

About organic indigo vats Orgaanisista indigokyypeistä


Viime kesänä minulla oli pieni indigon käymiskyyppiastia kompostissa. Tarkoitus oli, että komposti pitää liemen lämpötilan 30-40 asteessa ja aluksi se onnistuikin, mutta pallokomposti oli liian pieni ja jäähtyi muutaman viikon jälkeen, kun sinne ei mahtunut laittamaan lisää kompostimateriaalia. Ensi kesänä täytyy aloittaa käymisastian kanssa jo alkukesästä, jolloin komposti on vajaampi, tai sitten tehdä kunnon iso komposti.
Tein käymiskyypin samoin kuin täällä, eli indigo-kidesooda-krappi-lese- yhdistelmällä.
Yllä olevassa kuvassa näkyy miltä liemi näytti ensimmäisen päivän jälkeen ja alla olevassa kuvassa kolmantena päivänä, jolloin se oli jo pelkistynyt kivasti ja sillä pystyi värjäämään. Värjäsin liemellä joka toinen päivä, ja annoin liemen levätä ja pelkistyä välipäivät.

IN ENGLISH
Last summer I had a small indigo fermentation vat in the compost bin. Warm compost kept the temperature between 30-40°C, and all went well in the beginning but after couple of weeks the compost cooled and since because of the pot there wasn't room to add more material to the compost to keep it going. So also my indigo vat cooled too much, and stopped working. Next summer I will either start with it in early summer when the bin is not so full, of make a bigger compost somewhere else.
I did the fermentation vat like here, it was indigo-madder-bran vat. In the picture above is how it looked after day one and below how it looked on day three, when I was already ready for the first yarns. I dyed with this every other day and let it rest one day in between.



Käymiskyyppi on muuten hyvä tapa saada indigo pelkistymään, mutta sen ongelmana on se, että lämpötilan on pysyttävä melko tasaisena ja yli 30°C, ja se ei meidän ilmastossamme ole helppoa. Periaatteessa, jos lämmön saisi pysymään tasaisena, niin sama kyyppi voisi käydä vuosia. Käymiskyypissä värjätty lanka tuoksuu erilaiselle ja se myös tuntuu pehmeältä.

Fruktoosikyyppi on toinen tapa pelkistää indigo ilman kemikaaleja, siitä reseptejäni sivupalkin indigo otsikon alla. Sekään ei ole ongelmaton: sen saaminen käyntiin vaatii hyvin korkean pH:n, vähintään 11, mielummin 12-13, ja vaikka pH laskee värjäyksen aikana, niin se on silti villalle aika korkea. Selluloosakuiduille korkea pH ei haittaa ja niille tämä kyyppi sopii hyvin. Lisäksi fruktoosikyyppi vaatii korkean alku-pHn saamiseksi sammutettua kalkkia (rakennushienokalkki, kalsium hydroxidi), kidesoodalla se ei onnistu, ja sammutettua kalkkia on saatavilla vain isoissa säkeissä rautakaupoissa. Pienissä määrin sitä ei saa.
Fruktoosikyypin etuna toisaalta on se, että kun sen saa käyntiin, niin se ei vaadi yhtä korkeaa lämpötilaa kuin käymiskyyppi, vaan jatkaa toimimistaan kesällä ihan ulkolämpötilassa. Viime kesänä tein toukokuussa kyypin, joka toimi koko kesän. Tämä oli indigo-rakennushienokalkki-henna-kyyppi, jonne lisäsin vain lisää keitettyä hennaa silloin kun kyyppi alkoi hidastua. Kyyppi on minulla vieläkin tallella, vaikka en olekaan värjännyt sillä nyt talvella.

IN ENGLISH
Fermentation vat is good for wool, but the problem with it in my climate is how to keep the temperature high enough, 30°C at the least, and also stable. This vat could work for years if successful but I threw the vat away in the autumn. The yarn dyed in fermentation vat smells good and also keeps wool soft.

Fructose vat is another way to reduce indigo without chemicals, but it also has it's problems. To start it needs a very high pH, 11 at least, preferably 12-13, and although the pH lowers later, it may make the wool a little harsh if you are not careful.  I only dip wool twice to the vat to keep it from getting damaged. This vat is best for cellulose fibers. Also another problem here in Finland for hobby dyers is that you can only buy lime (calcium hydroxide) in big 30kg bags, it is not available in small amounts, and you need it to raise the pH high enough for this vat.
A benefit of fructose vat is that once it gets going you can keep it alive in lower temperatures than fermentation vat. Last summer I made indigo-lime-henna-vat in May and could use it all summer, even though I kept it outside where the temperature was between 10-25°C during summer months. I only added some henna once in a while, and checked the pH. I still have this vat, though I haven't dyed with it now in the winter.


Alla olevassa kuvassa näkyy miltä onnistunut fruktoosikyyppi näyttää silloin kun se on valmis värjäykseen.
Englanninkielellä todella hyviä ohjeita tämän kyypin tekemiseen ja ylläpitämiseen löytyy Catharine Ellsin blogista: Maintaining and troubleshooting an organic indigo vat, varsinkin kommenteista löytyy hänen hyviä neuvojaan mitä tehdä ongelmatilanteissa.
Toinen hänen hyvä blogikirjoituksensa, Indigo reduction materials,  on muutaman viikon takaa hänen kokeiluistaan tästä kyypistä jolloin hän käytti kyypin pelkistämiseen mitä erilaisempia hedelmiä ja vihanneksia: mm appelsiinin ja sitruunankuoria, pektiiniä, kesäkurpitsaa, porkkanaa eli näyttää siltä, että vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon! Hän on myös todennut, että glukoosi toimii yhtä hyvin kuin fruktoosi, vaikkakin hiukan hitaammin, sen sijaan sokeriruoko ei toiminut hänen kokeiluissaan.
Suosittelen muutenkin hänen blogiaan, koska hän aina yrittää löytää vastauksia myös kysymykseen miksi, ei pelkästään miten, ja se johtaa suurempaan luonnonvärien ymmärtämiseen. Voi miten paljon minullakin on vielä opittavaa.

IN ENGLISH
The picture below shows how successful indigo-henna-vat looks when it is ready for dyeing.
There are really good advise in Catherine Ellis' blog: Maintaining and troubleshooting an organic indigo vat   also in the comments section. 
Another her more recent blog posting, Indigo reduction materials, is really interesting! There are so many possibilities to try, and also how pectin would work. She had found out that as well as fructose also dextrose works, albeit a little slower, but sugar cane does not work.
I can truly recommend her blog, she tries to find also answers to why instead of how, and this leads to greater understanding of how natural dyes work. There are still so much for me to learn.


Friday, January 20, 2017

Drumstick Primrose Mittens Palloesikko lapaset


Tänä vuonna tulee 25 vuotta siitä kun äitini suunnitteli meille ensimmäiset lapaset, ne olivat Vanamo-lapaset, joita meillä on edelleen myytävänä tarvikepakettina. Vanamo on ollut hyvin ajaton malli, ja myynyt tasaisesti vuodesta toiseen.

Palloesikko on myös malli, jonka äitini piirsi jo 1990-luvulla, mutta se jäi välillä unohduksiin. Nyt muutin pikkuisen kuvioita ja tein lapasen uusilla väreillä jotka ovat minusta oikein onnistuneet. Pohjaväri on edelleen lampaanmusta. Vihreä on värjätty väritattarella ja pietaryrtillä, vaikka myös koivunlehtien ja väritattaren yhdistelmällä saa samanlaista vihreää. Kukkien värit on värjätty kokenillilla ja krapin ja kokenillin sekoituksella. Palloesikko-tarvikepaketti on nyt kaupassani.

Äitini kasvatti itse ensimmäiset palloesikkonsa siemenistä, ja siitä lähtien palloesikko onkin viihtynyt hyvin heidän puutarhassaan kukkien pitkään toukokuussa. Minun puutarhassani se ei valitettavasti viihdy yhtä hyvin, vaan vaatii muhevampaa maata, mutta itsekin pidän siitä silti paljon. Alla olevat kuvat on siskoni Henna Rajala ottanut äitini palloesikoista muutama vuosi sitten.

IN ENGLISH
This year it is now 25 years since my mother Liisa Rajala designed the first pair of mittens for us. They were Linnea-mittens, which we still sell as a kit, it has been a steady seller all this time.

Drumstick Primrose is also a design which my mother draw already in 1990s, but for years this pattern has been forgotten. Now I updated it, and knit it with new colors. The basic color is still Natural Black. Green is dyed with japanese indigo and tansy (birch leaves also give the same shade with japanese indigo). Plum is dyed with cochineal and red with a combination of cochineal and madder. Drumstick Primrose Mitten kit is now available in my shop.

Drumstick Primrose thrives in my mother's garden, and it flowers a long time in May. In my garden it doesn't do as well, my soil is not as rich in humus as the soil in my parent's garden, but I like it a lot all the same. The drumstick primrose pictures below were taken by my sister Henna Rajala in my parent's garden.




Tuesday, January 10, 2017

Some plant losses after last winter Muutamia kasvitappioita viime talven jälkeen


Vuosi sitten näihin aikoihin oli pakkasta enimmillään -28°C, nyt viime viikolla meillä oli minimi -24°C. Lunta oli vuosi sitten pari milliä, viime viikolla saman verran, ja viime viikonloppuna satoi lisää lunta. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä, nyt sataa vettä. Viime talvi oli kuulemma monille kasveille kova ja tiedän tuttavia, joilta oli kuollut kasveja. Minun puutarhassani ei ollut isoja tuhoja talven jäljiltä, mutta yksi oli mistä pitääkin nyt raportoida.

Puutarhassani maa on toisaalla hyvin savipitoista ja tiivistä, kuten yllä olevan puutarhan osassa. Osassa puutarhaa sitten maa muuttuu hiekkaisemmaksi ja läpäisevämmäksi. Sinne hiekkaiseen maahan olen tehnyt kohopenkit, missä kasvavat värikasveista matarat, krapit ja pensasväriherneet, jotka kaikki ovat kuivemman ja köyhemmän maan kasveja. Siellä on myös piiskuja, resedaa ja liuskaläätettä, vaikka ne pärjäisivät kyllä savessakin. Morsingot ja väritattaret ovat yleensä puutarhan savisemmassa osassa, koska pääosin kasvatan niitä yksivuotisina, ja savessa on enemmän ravinteita ja kosteutta kuivinakin kesinä kuin hiekkamaassa.

Viime keväänä matarat ja värimaratti (Asperula tinctoria) nousivat aikaisin, kuten tavallisestikin, ja myös krappi (Rubia tinctoria) nousi tavalliseen tapaan ja oli talvehtinut hyvin jo vuodesta 2007 lähtien. Villi krappi (Rubia peregrina) sen sijaan ei noussut lainkaan. Olin istuttanut sen hiekkaiseen kohopenkkiin keväällä 2014, siitä täällä, ja lämpimän ja lyhyen talven 2014-2015 jälkeen se nousi kyllä, mutta kaikkein viimeisempänä näistä kasveista, vasta toukokuun lopulla. Minulla oli villiä krappia monta tainta, kolme oli istuttaessa isoja taimia ja loput pienempiä siemenestä kasvatettuja. Villi krappi kasvaa luonnonvaraisena Ranskassa, ja kun tavallinenkin krappi on talvehtinut minulla samanlaisessa maassa jo monta vuotta, niin en osannut odottaa hankaluuksia villin krapin kanssa. Minun olisi varmaan pitänyt peitellä se tammenlehdillä silloin joulukuussa 2015, kun säätiedotus lupasi hyvin kylmää, mutta en tajunnut, että se voisi olla arka! Pitäisikö sen olla arka? Katselin pitkin kesää niiden penkkiä toivoen, että jospa se vielä nousisi myöhemmin, mutta syksyllä piti todeta, että kyllä ne olivat kaikki kuolleet.

IN ENGLISH
A year ago last winter it was very cold - 28°C after a relatively warm December. This year last week it was also cold, -24°C, and like last year, very little snow. During last week-end it snowed more, and today it is raining. These pictures are from yesterday. I have many friends who had lost many plants during last winter: because it was suddenly so cold with very little snow cover, but in my garden there were not many losses, except one which I'm writing about now.

In my garden the soil is mostly clay and prone to water logging, like the part of the garden which shows in the picture above. In another part of the garden the soil is better, more sandy and well-drained, and there I have planted my bedstraws, madders and Genista tinctoria, which all grow in that type of soil (dry and rather poor) in the nature. I have also beds for goldenrod, weld and Serratula tictoria in sandy soil, although they would also grow in clay soil. Japanese indigo and woad are mostly in clay- part of the garden, because they are used as first year crop and in clay there are more nutrients and moisture even in dry summer. 

Last spring after the cold winter native bedstraws came up normally, as did Asperula tinctoria and all my madder plants (Rubia tinctoria). I have grown madder since 2007. Wild madder (Rubia peregrina) didn't come up at all! I had planted several plants in sandy soil in raised bed in the spring 2014, about it here, three were big plants and the rest were smaller plants which I had grown from seeds from France. All of them had come up in spring 2015 after quite warm and short winter. I didn't expect any trouble with it because madder had grown well for me already several years and always over-wintered well. In retrospect I know now I should have protected the soil from freezing deep with dry oak leaves or such, after hearing the weather forecast predicting very cold weather in December 2015. I didn't realize wild madder is more tender than ordinary madder. Should it be more tender?? All summer I looked at their bed hoping that they would come up late, but in the autumn I had to give up hope, they had all died last winter.


Toinen värikasvi, joka hiukan kärsi edellistalvesta, oli pensasväriherne, Genista tinctoria. Olin istuttanut ne 2010 eli ne olivat jo aika isoja pensaista. Suunnilleen puolet niistä ei lähtenyt kasvuun keväällä, mutta onneksi sentään puolet lähti. Tavallisinakin  talvina se palelluttaa minulla versonsa, mutta lähtee keväällä kasvuun tyvestä ja siitä saa hyvän värisadon elo-syyskuussa. Tosin siemeniä en ole siitä koskaan saanut, koska se alkaa kukkia niin myöhään. Sen versot ovat rusakoiden herkkua, ja jos pensaita ei suojaa verkolla, niin ne syödään talvella.  Näin kävi sunnuntaina ylläolevassa kuvassa olevalle kasville, mutta se kyllä keväällä nousee tyvestä.
Toivottavasti pahin tästä talvesta on nyt nähty ja kevät tulee aikaisin, ja kaikki loput kasvini talvehtivat hyvin.

IN ENGLISH
Another dye plant which suffered from last winter was Genista tinctoria. They were old plants, planted in 2010, and had come through already several winters, but about half of them didn't start to grow in the spring. I'm glad that half did. Even in normal winters it's branches above snow die, but it has always started to grow from the ground, and I could  dye with it in late summer. We have here wild hares which like to eat it's branches in the winter, and if I don't protect them, they get eaten. This happened last Sunday to a plant in the picture above, but I'm positive it starts to grow from the ground in the spring. 
Let's hope the coldest part of the winter is now over (though it may not be), and all the rest of my plants come up well in the spring.

Saturday, January 7, 2017

Elecampane as a dye plant? Hirvenjuuriko värikasvi?


Minulta kysyttiin isohirvenjuuren (Inula helenium) käytöstä värikasvina. Vaikka sitä kasvaa puutarhassani, niin en ole koskaan käyttänyt sitä värjäykseen, vaikka todennäköisesti sen lehdistä ja kukista  saisi keltaista väriä niinkuin monista muistakin asterikasvien heimoon kuuluvista kasveista. Sitä ei mainita yleisimmistä värikasveista puhuttaessa ja siksi en ollut siihen varmaan kiinnittänyt huomiota. Joskus vielä olisi kiva ihan vain kokeilun vuoksi värjätä kaikilla mahdollisilla kasveilla mitä puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy, mutta toistaiseksi olen värjännyt vain niillä mitä tiedän varmasti hyviksi.

Aloin sitten tutkia mitä netissä sanotaan tästä, ja yllättävästi monilla sivuilla se mainitaan värikasviksi ja jopa sen siemeniä myydään värikasviksi kasvatettavaksi, mikä on minusta hiukan kyseenalaista. Sen sijaan tieto siitä mitä väriainetta se sisältää ja miten sitä käytetään on aika epämääräistä. Yleensä sanotaan, että siitä saa sinistä (!). Botanical.com- sivuilta löysin maininnan, että sininen väri on uutettu juuresta, joka on pilkottu, haudutettu ja sekoitettu tuhkan ja mustikoiden (tai sen tapaisten marjojen) kanssa. Kuullostaa minusta hiukan oudolta, todennäköisempää olisi, että sininen lopputulos johtuisi mustikoista kuin hirvenjuuresta, mutta en tiedä.

Lisätietoa löysin sitten Su Griersonin kirjasta The Color Couldron. Tästä kirjasta löydän aina kunnon viitteet ja niin nytkin.  Griersonin mukaan vanhin maininta ylläolevasta sinisen reseptistä löytyy vuodelta 1777 Lightfoot:Flora Scotica-kirjasta. Tätä Lightfootin tietoa sinisen saamisesta on sitten toistettu myöhemissä kirjoissa, ja nykyään netissä, selkeästi kokeilematta. Grierson kuitenkin teki perusteelliseen tapaansa useita kokeiluja hirvenjuuren juurilla, myös tuhkan ja mustikoiden kanssa, mutta ei onnistunut saamaan sinistä, vaan tulos oli samean harmaa/vihertävä.
Eli voi olla, että sininen hirvenjuuren juurilla on taas yksi värjäyksen myytti, mutta koska hirvenjuuri on isokokoinen ja yleinen kasvi, niin mikään ei estä nykyvärjäreitä tekemästä lisäkokeiluja, voihan olla että joku joskus onnistuukin. Tässä on ainakin yksi syy minullakin edelleen pitää sitä puutarhassa. Ja varmasti siitä saisi keltaista lehdistä ja kukista, lisäksi se on oikein hyvä perhoskasvi.

IN ENGLISH
I got a question about  Elecampane (Inula helenium) as a dye. Though it grows in my garden, I have never used it for dyeing. I suspect it will give yellow from leaves and flowers, as many other plants from Compositae-family do. It isn't mentioned among classical and most common dye plants, so that must be why I had never paid attention to it. Someday it would be fun and interesting to try every plant I have in my garden and in wild in our property, but so far I have used plants which I know now to be good.

I then started to research elecampane, and in the internet many pages state it as a dye plant, and even it's seeds are sold for growing dye plants. However I couldn't find information about how to dye with it and what dyes it actually contains. Most pages just said that you can get blue (!) from it. Botanical.com pages say that "A blue dye has been extracted from the root, bruised and macerated and mingled with ashes and whortleberries.". It sounds strange to me, more like the blue would come from blue berries rather than elecampane roots.

As always, I found good references to this from Su Grierson's book The Color Couldron. Grierson says that the reports of it's use as a dye seem to originate from Lightfoot: Flora Scotica (1777) and in that book is just the same recipe as  above. Since then other writers seem to have copied that recipe (without trying it, it seems to me because nobody had given any better recipe). Grierson was as thorough as always, and made several dye tests with elecampane roots, also with ashes and whortleberries, but got no blue. The colour she got was "unimpressive dull grey/green shade".
So it is possible that blue from elecampane roots is one of the myths of natural dyeing. Elecampane is a big and common plant, so perhaps someone can succeed also with it's root, but it may be best to use leaves and flowers for yellow, to avoid disappointments. It is nice to know I have it in the garden, and maybe someday I will try it also, until then it is a good plant for butterflies.

Wednesday, December 28, 2016

Cortinarius sanguineus Veriseitikkivärjäystä


Täällä lounaiskolkassa Suomea veriseitikki ei ole kovin yleinen. Metsät ovat enimmäkseen kuivia mäntykankaita ja jos veriseitikkiä löytääkin jostain notkosta, niin yleensä vain kourallisen. Vaikka veriseitikki sisältää paljon punaisia väriaineita, niin sieni on pieni ja ainakin minun kokemukseni mukaan sientä pitää olla aika paljon jos haluaa saada tummaa punaista. Vaaleita värejä saa pienemmälläkin määrällä. Verihelttaseitikkiä löytää yleensä enemmän ja sen lakeillakin saa hyviä tummiakin värejä kun vain lakkeja on tarpeeksi. Veriseitikkien ja verihelttaseitikkien väriaineet kuuluvat antrakinoneihin.

Yllä olevat langat on kuitenkin värjätty veriseitikeillä. Alkusyksystä sain ystävältäni kilon verran itä -Suomesta kerättyjä veriseitikkejä, jotka olivat jo hiukan mätiä kun sain ne. Näillä sienillä sain värjättyä 100g tuota tumminta punaista, josta tulikin yllättävän tumma, ja kaksinkertaisen määrän alinta vaaleampaa punaista. Vaaleita jälkivärejä olisi varmaan tullut lisää, mutta vaaleat värit eivät myy kovin hyvin, joten en useinkaan värjää niitä. Niiden valonkestokaan ei ole yhtä hyvä kuin tummilla väreillä.
Keskimmäinen punainen on värjätty nyt joulukuussa kuivilla veriseitikeillä, suhteella 100g kuivia sieniä/100g lankaa. Kaikki langat ovat olleet esipuretettu alunalla ja viinikivellä, ja sienet ovat saaneet kiehua tunnin ennen siivilöintiä välittömästi keiton jälkeen. Värjäyslämpötila on ollut 60-70C, minkä olen huomannut antavan punaisemman värin kuin mikäli liemi olisi kuumempi.
Olin ajatellut, että kilosta tuoreita tulee noin 100g kuivattuja sieniä, mutta jostain syystä kuivatuilla en saanut yhtä voimakasta väriä kuin tuoreilla. Hyvän  värin kuitenkin ja vaaleamman jälkivärin myös. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että tuoreet olivat osittain mädäntyneitä ja monesti veriheltoillakin vanhoilla sienillä tulee voimakkaampi väri kuin ihan nuorilla ja hyväkuntoisilla. Ehkä kasvupaikkakin voi vaikuttaa ja lisäksi veriseitikistä on olemassa kaksi eri lajia (veriseitikki, Cortinarius sanguineus ja palttuseitikki, Cortinarius vitiosus), lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, enkä osaa sanoa kumpaan nämä saamani sienet kuuluivat, mutta veriseitikki yleisempänä on todennäköisempi. Palttuseitikki sisältää Luonnonväriaineet-kirjan mukaan vähemmän keltaista antrakinonia emodiinia, joten siitä saatava väri on punaisempi kuin veriseitikistä. Mycologia -lehdessä (2012) on englanninkielinen artikkeli näistä sienistä: Niskanen, Laine ja Liimatainen: Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material.

IN ENGLISH
Here in south western Finland mushroom Cortinarius sanguineus is not common. Forests are mainly dry pine forests, and I can find only a handful of this mushroom, if even that. They grow more in middle or east of Finland in more moist forests. Though it contains a good proportion of dye in it, it is a very small mushroom and at least my experience is that to get dark good reds you need a lot of mushrooms. For lighter colors smaller amounts is enough. Cortinarius semisanguineus which is more common here is a close relative to C.sanguineus. Caps of C.semisanguineus are a better source of mushroom reds for me because they are more abundant and it is a bigger mushroom (though not very big). Both of these Cortinarius mushrooms contain anthraquinone dyes.

However, these yarns are dyed with C.sanguineus. 
In early September I got about one kilo of fresh mushrooms from a friend who had collected them in eastern Finland. They were already a little rotten when I got them and I dyed 100g of yarn with them and got the top color in the picture. Quite nice dark red. The after bath gave me 200grams of the bottom color, and possibly I would have gotten also more lighter colours but I don't dye a lot of pale colours because they don't sell well. Dark colors are always sold  fast:)
The yarn in the middle was dyed just before Christmas with dried C.semisanguineus, and it is also a nice red.  I used 100grams of dried mushrooms to 100 grams of yarn.  All yarns were mordanted with alum and cream of tartar. Mushrooms were boiled for one hour and strained right after boiling. The temperature in the dye bath with yarns was 60-70C, which I have found gives better colors than simmering.  These yarns are now in my shop.
I would have thought that a kilo of fresh mushrooms becomes about 100grams of dried mushrooms, but for some reason I didn't get as dark color now with dried mushrooms as I got with fresh ones.  I suspect that one reason for this may be that the fresh mushrooms were very old and partly rotten. I have noticed previously that old Cortinarius mushrooms give better reds than young specimen which give more orange, and have more yellow dyes in them and less reds, so this might be the reason now, too. Also, in recent studies Cortinarius sanguineus has been split to two different species: C.sanguineus and C.vitiosus, which are quite similar. I don't know which ones I had, though C.sanguineus is more likely. C.vitiosus is not so common, and according to book Luonnonväriaineet by Räisänen, Primetta and Niinimäki, it doesn't contain emodin like C.sanguineus so the color it would give could be more red. There is an article  about these mushrooms (not dye wise) in Mycologia (2012): Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material written by Niskanen, Laine and Liimatainen.